Hoivakodit ja koronaepidemia

Vierailu hoivakodissa koronaviruspandemian aikana
 

Perheen ja ystävien vierailuja hoivakoteihin on rajoitettu. Rajoitusten tarkoituksena on suojata sinua, henkilökuntaa ja erityisesti asukkaita virukselta. Henkilökunta on määrätty (STM) on määrätty pitämään nenä-suu-maskia. Suojainten käyttö voi hämmentää muistisairaan mieltä.  Hoivakoteja on kannustettu järjestämään tapaamismahdollisuuksia kuten suojattuja tapaamispaikkoja (pleksi tai lasi, kasvomaskit tmv.) tai mahdollisuuksia tavata ulkona.

Asiakkaille tulee poikkeusoloista huolimatta järjestää heidän tarvitsemansa palvelut ja toimintakykyä sekä hyvinvointia ylläpitävät toiminnot. Esimerkiksi ryhmätoiminta voidaan toteuttaa pienryhmissä turvaväleistä huolehtien.  Hoivakodin henkilökunta kertoo näistä käytännöistä.

Pidä yhteyttä, vaikka et voi käydä hoivakodissa
 

On luonnollista olla huolissaan läheisistä ja siitä, kuinka he voivat pandemian aikana. Henkilökunnan kanssa keskustelu on usein paras tapa kuulla voinnista. Henkilökunnalla voi olla kiire, joten he voivat pyytää sinua soittamaan tiettyyn aikaan.

Voit puhua läheisesi kanssa suoraan puhelimessa tai mahdollisesti videon mahdollistavan sovelluksen , kuten WhatsAppin, Skypen tai Zoomin, kautta. Voit myös pitää yhteyttä kirjoittamalla kirjeitä tai sähköpostia tai lähettämällä valokuvia, jotka henkilökunta voi lukea ja näyttää läheisellesi. Jos läheisesi on levoton, kysy voitko lähettää valokuvien lisäksi vaikka videon tai tuttuja, kosketeltavia tavaroita. Henkilökunta voi niiden avulla lohduttaa tai rauhoittaa läheistäsi.

 

Mitä tapahtuu, jos hoivakodissa ilmenee tartuntoja
 

Koronavirus (COVID-19) on levinnyt joihinkin hoivakoteihin. Leviämisen estäminen on hankalaa, koska koronavirus voi olla oireeton tai aiheuttaa vain hyvin lieviä oireita.  Vakavan sairauden oireita ovat korkea kuume, uusi jatkuva yskä, hengenahdistus ja muistisairailla mahdollinen sekavuustila (delirium).

Jos asukkaalla on koronaviruksen oireita, hoitava lääkäri päättää testauksesta ja hänet joudutaan eristämään vastauksen saamisen ajaksi. Mikäli vastaus on positivinen, eritys jatkuu 14 vrk tai oireilun ja hoidon vaatiman ajan. Eristys suojaa sairastunutta sekä muita asukkaita ja henkilökuntaa. Henkilökunnan suojavarustuksista eristyksen aikana on annettu oma ohjeistus. Mikäli muistisairas asukas on kovin levoton, voidaan hänelle nimetä vierihoitaja. Ministeriön ohjeistuksen mukaan asukas hoidetaan ensisijaisesti asumisyksikössä.  Hoitava lääkäri ja tartuntatautiläääri tekevät päätöksen hoidosta ja tarvittaessa siirrosta. 

Mitä hoitoa ja tukea hoivakodissa annetaan?
 

Henkilökunta seuraa asukkaan tilannetta häntä hoitavan lääkärin kanssa. Viranomaiset ovat linjanneet, että hoivakodeissa asuvia usein monisairaita ja viruksille erittäin haavoittuvaisia ikäihmisiä ei lähtökohtaisesti siirretä sairaalan teho-osastoille, vaan heidän hoitonsa pyritään antamaan hoivakodeissa. Hoivakodissa hoitoon kuuluu kuumeen alentaminen ja yskän hillitseminen.

Hoitoon liittyvien päätösten ei pitäisi koskaan perustua pelkästään ihmisen ikään tai siihen, että heillä on muistisairaus. Lääketieteellisten perusteiden mukainen hoito on järjestettävä. Lääkärit ottavat huomioon kaikki muut mahdollisesti sairaudet, joita henkilöllä on. Viranomaisohjeistuksen mukaan oireenmukaista hoitoa voidaan toteuttaa hoivakodeissa. Lisäksi hoivakodeilla tulee olla saatavissa riittävää ympärivuorokautista lääkäripalvelua potilaiden äkillisten tilanteiden vaatimaa konsultaatiota varten. (THL:n ohje ja  STM:n ohje hoivakodeille)

 

Oikeudellinen ennakointi / Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus


Hoitohenkilökunta selvittää asukkaan hoitoon ja tukeen vaikuttavat seikat, kuten esimerkiksi onko edunvalvontavaltuutettua tai hoitotahtoa, usein jo hoivakotiin siirtymisen vaiheessa. Hoitotahdolla varaudutaan tilanteisiin, jossa muistisairas henkilö hän ei pysty päättämään hoidosta itse. Hoitotahto voi sisältää toiveita omien mieltymysten mukaisesta hoidosta tai kieltäytymisiä joistain hoidoista, kuten elämää ylläpitävästä hoidosta, hengityskoneesta. Tällöin henkilön hoidossa ja sen suunnittelussa kunnioitetaan hänen päätöksiä, toiveita tai mieltymyksiä.

Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jolla jokainen voi valtuuttaa haluamansa henkilön huolehtimaan asioistaan sen varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan.  Valtakirjassa määritellään asiat, jotka valtuutus kattaa.

Yleensä hoivakodissa ollaan jo tietoisia näistä seikoista, mutta tarkistamisesta ei ole haittaa. On parempi valmistautua, jos ihmisen tila huononee nopeasti.

Hoivakodeissa asukkaan potilaskirjoissa tulisi olla kirjattuna, onko henkilöllä elvyttämisjättämispäätöstä (DNAR tai DNR). Jos on, asukasta ei elvytetä, jos hänen sydämensä tai hengityksensä pysähtyy yhtäkkiä. DNAR-päätökset on tehtävä yksilöllisesti.

Muistisairaan asukkaan kuuleminen on erittäin tärkeää, jos se vain suinkin on mahdollista. Muistisairailla on moninaisia tarpeita ja he ovat usein heikkoja ja erittäin haavoittuvia. Sairastuminen koronavirustautiin, voi johtaa normaalia korkeampaan riskiin sairastua vakaavasti ja menehtyä sairauteen.

 

Päätös sairaalaan siirtämisestä
 

Jos asukkaalla ilmenee erittäin vakavia oireita, kuten vakavia hengitysvaikeuksia, lääkärin on tehtävä päätös, siirretäänkö asukas sairaalahoitoon vai hoidetaanko hänet hoitokodissa. Asukkaan hoitoon osallistuvien ihmisten tulisi keskustella asiasta ja ottaa muistisairas keskusteluun mukaan voimiensa mukaisesti. Keskusteluissa olisi otettava huomioon vaihtoehtojen riskit, todennäköiset tulokset ja muut mahdolliset hoitosuunnitelmat.

Päätös olla siirtämättä muistisairasta sairaalaan voi olla läheiselle vaikeaa hyväksyä. Päätös voi perustua seuraaviin syihin:

  • Henkilö on voinut tehdä etukäteen päätöksen kieltäytyä sairaalassa annettavasta tehohoidosta (kuten hengityskoneesta).
  • Hän saattaa haluta pysyä hoivakodissa, tutussa ympäristössä tuntemiensa ihmisten kanssa.
  • Voi olla, että mikä tahansa sairaalahoito ei todennäköisesti johda hyviin tuloksiin ja aiheuttaisi hänelle vain tuskaa.

Jos henkilö aikoo viettää jäljellä olevan ajan hoivakodissa, siellä työskentelevä henkilöstö työskentelee tarvittaessa palliatiivisen hoitoryhmän kanssa. Henkilökunta huolehtii kivunhoidosta ja turvallisuudesta. He voivat antaa rauhoittavia lääkkeitä ja happea hengityksen ja ahdistuksen helpottamiseksi. Henkilökunta huolehtii myös asukkaan emotionaalisista, kulttuurisista ja henkisistä tarpeista.

Läheisen menehtyminen herättää monenlaisia tunteita, ei vain surua. Jokainen reagoi omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Suru voi olla vielä vaikeampaa, jos ei ole ollut mahdollisuutta olla läheisen kanssa hänen kuollessaan tai ei ole ollut mahdollisuutta sanoa hyvästejä. Äkillinen menehtyminen koronavirukseen voi tulla shokkina läheisille, perheenjäsenille ja muille ystäville. Se, että koronaviruksesta puhutaan laajasti mediassa, voi myös vaikeuttaa surua. Koronaviruksen leviämiseen liittyvät varotoimet voivat rajoittaa myös hautajaisjärjestelyjä esim. osallistujat saatetaan joutua rajaamaan lähisukulaisiin.

Jos tapahtumat jäävät mietityttämään, saattaa olla hyödyllistä keskustella ammattilaisen tai koulutetun vapaaehtoisen kanssa tai hakea vertaistukea. Muistiliiton auttavat puhelimet tarjoavat mahdollisuuden puhua koulutetun henkilön kanssa.